Scarlattia yksin ja yhdessä

Visakortti lukon taakse, tiks, ja avain aurinkoon! Presto Classical on aloittanut vanhan musiikin alen! Tahtoo!

Bolivialaista barokkimusiikkia, Bolivian Baroque (volumes 1-3), Florilegiumilta? Kiinnostavaa. Viime vuonna kuuntelin paljon espanjankielistä vanhaa musiikkia Sastamala Gregorianan teeman, Aurinkolauluja, innoittamana - musiikkia Espanjasta, Portugalista, ja latinalaisesta Amerikasta; suosikkikonserttini Sastamalassa taisi olla Fiesta, barokkiajan hengellistä musiikkia Meksikosta suomalaisen kamarikuoro Utopian ja kumppaneiden esittämänä, Andrew Lawrence-Kingin johdolla - mahtavaa! Mikä fiilis, mitkä rytmit, ja lämmin kesäilta. Lauloinkin espanjalaista: Jose San Juanin lumoava resitatiivi ja aria, Al Pielago Espumoso - Duerma, No (Cantata De Eurotas Y Diana) löytyy ainakin levyltä Musica en la corte de Felipe V y de los Borbones (jota ei tosin löydy Preston alesta, ja jonka olenkin iTunesista ostanut). Lähetinkin muuten Sastamalan kurssille hakemuksen tänään; huolisivatkohan mukaan tänäkin vuonna.

Alia Voxin kokoelmalevy Figuerasin muistoksi, Montserrat Figueras: La Voix de l’ Emotion (The Voice of Emotion) - miksi ei?

Nämä kaksi pistivät silmään aluksi, mutta kiinnostavaa musiikkia tässä alessa riittää, jos on CD-levyjen ystävä; olen enemmän ostanut suoraan iPodiin iTunesista, josta löytyy paljon, paljon vanhaa musiikkia.

Aikomus ei tosin ollut mainostaa alea, jonne harhauduin matkalla blogiini, vaan puuskuttaa, että viikko tuntuu olleen täynnä musiikkia, vaikka en maanantaina musiikinteorian tunnille ennättänytkään. Tiistaina kokoontui Tampereen vanhan musiikin ystävät ry:n uusi hallitus - uusi jäsen täällä, hei, enpä tiedä oliko tämä hyvä vai huono idea, mutta ainakin aluksi tuntuu hyvältä olla mukana osaltani tekemässä vanhaa musiikkia tunnetuksi Pirkanmaalla. Viikon aikanna onkin yhdistyksen asioita vaivattu sähköpostitse, ja eiköhän kaikesta tästä taikinasta joskus rusinapullia valmistu herkuteltaviksi.

Tiistai oli tälläkin viikolla kokouspäivän lisäksi kuoropäivä, ja tällä viikolla laulaminen maistuikin paremmalta kuin viime viikolla. (Alessandro) Scarlattin Messa di Santa Cecilia on upea teos, jota tuntuu hyvältä laulaa. Pidän myös Benjamin Brittenin hymnistä Pyhälle Cecilialle, Hymn to St. Cecilia, joka viime syksyisen Italian kuoromatkan jälkeen maistuu ja tuoksuu viiniltä, oliiveilta, juustolta, ja Italian auringolta - tuskin Cecilia pahastuu? Olen vakuuttunut, että ensi syksyn konsertti on loistokas - odotetaan konserttia edeltävää epätoivoa...

Torstaina oli laulutunti, melkein kuukauden tauon jälkeen. Nyt tuntuu, että olen edes takaisin raiteilla, ja kyllä tämä resiina liikenteeseen pumpataan tämän kevään aikana. (Alessandro) Scarlattia laulutunnillakin. Otetaanpa työn alle kamarikantaatti Ardo, e ver, per te d'amore, ja katsotaan tai oikeastaan kuullaan mitä tapahtuu - miten niin laulajan itsetunto ei tällä hetkellä ole hyvä pitkähkön tauon (tunneissa ja erityisesti harjoittelussa) jälkeen:

Recitativo: Bella s'io t'amo il sai

Aria: Ardo, e ver, per te d'amore

Recitativo: T'amo si t'amo o Cara

Aria: Quel vento che t'in torno

iTunes-ostoista puheen ollen, viimeisin on Alessandro Scarlatti - Cantatas and Chamber Music, vaikka yleensä en halua paljon kuunnella kappaleita, joita harjoittelen. Scarlattin (ja muidenkin) kamarikantaateista voi lukea lisää Duo Aminoff-Pölhön blogista, konsertin Andate, o miei sospiri - tunnekuohuja Napolista ohjelmasta (Musiikkitalon Camerata-sali, 13.9.2011, Tuuli Lindeberg, sopraano Petra Aminoff, nokkahuilu ja traverso, Annamari Pölhö, cembalo). Olisinpa ollut siellä. Juurikin tällä viikolla oli puhe, miten monet vanhan musiikin tekijät Suomessa ovat keskittyneet pääkaupunkiseudulle - mitä uutta, ketkäpä eivät keskittyisi pääkaupunkiseudulle paitsi porot - ja ilmankos siellä tapahtuu enemmän kuin täällä. Tosin Pirkanmaallakin tapahtuu, esimerkiksi eilen olisi ollut Fioretto Ensemblen konsertti Kangasalla. Usein on vain viitseliäisyydestä kiinni, jos ei tapahdu Tampereen keskustassa, myönnän. Vaan Fioretolla on sama ohjelma huhtikuussa Sääksmäen kirkossa, levynjulkistuskonsertissa - sinne!

Ja tämän kevään aikana selätän viimein Vaccain, en yritä selättää, en aio selättää, vaan selätän; enää kaksi jäljellä, resitaativi ja kertaus. Tämä talvi ei ole kulunut ihan kuin Strömsössä, joten Vaccai on levännyt syksystä alkaen.