Vanhan musiikin konsertteja Tampereen seudulla

Valitettuani, että pääkaupunkiseudulla tapahtuu enemmän kuin Pirkanmaalla, aloin tietenkin ajatella, että mitä täällä Tampereen seudulla tapahtuu kevään aikana eli mitä vanhan musiikin konsertteja tai tapahtumia täällä on. Ajattelun tulos oli, että kyllähän ihan Tampereellakin tapahtuu paljon, mistä kiitos pääsiäiselle, jonka aikaan vanhaa musiikkia, ainakin Bachia, on usein tarjolla paljonkin. Säveltäjistä Schütz vaikuttaa olevan nousussa, koska hänen musiikkiaan voi pääsiäisen aikaan kuulla kahdenkin kuoron esittämänä! Evankelistoista Johannes. Ei voi väittää, että kevät mikään vanhan musiikin runsaudensarvi täällä on, mutta eipä voi väittää, että ei tapahdu mitään - ainakaan silloin, kun on itse laulamassa! Tässä muutamia muistiin. (Ei, tämä ei ole maksettu mainos!)

* Osia A. Scarlattin Messa di Santa Ceciliasta

Keskiviikkona 7.3. klo 12.00 (Aleksanterinkirkko, Tre) Händel-kuoro ja solistit (Anu Mattila, Kaisa Kelloniemi, Elina Aho-Kuusama, Juha Yli-Knuuttila, Antti Nissilä) tarjoilevat lounasmusiikkina osia Alessandro Scarlattin (1660–1725) messusta Pyhälle Cecilialle, musiikin ja muusikkojen suojelupyhimykselle. Uruissa Riikka Viljakainen.


Kuoro esittää teoksen Helsingin Barokkiorkesterin säestyksellä vuoden pääkonsertissaan 18.11. Mahtavaa (päästä esiintymään HeBon kanssa)!

* J.S. Bachin Magnificat

Sunnuntaina 25.3. klo 18 (Pirkkalan kirkko) jatkuu Bachin urkuteosten kokonaisesitys, vuorossa on 17/36, Magnificat. Uruissa Liisa Aaltola.

* J.S. Bachin Johannes-passio

Lauantaina 31.3. klo 18 (Pirkkalan kirkko) Kamarikuoro Walmari, Valkeakosken orkesteri ja solistit (Hanna-Mari Mõisnik, Outi Leino-Mäkiharju, Ville Salonen, Kristjan Mõisnik, Sanna Saarinen - huilu) esittävät Bachin Johannes-passion. Kristjan Mõisnik (basso) on muuten miellyttävää kuultavaa, pakko mainita; kuulin viime kesänä Lempäälä Soi -tapahtuman aikana.

* Schützin Johannes-passio ja motetteja

Sunnuntaina 1.4. klo 18 (Tuomiokirkko, Tre) Harjun kamarikuoro esittää iltamusiikkina Heinrich Schützin (1585–1672) Johannes-passion ja motetteja. Ohjelmassa myös Franz Lisztin Via Crucis.

* Schützin Jeesuksen Kristuksen Seitsemän sanaa ristillä

Pääsiäisviikolla Händel-kuoro ja solistit (Juha Yli-Knuuttila ja kuorolaisia) esittävät tamperelaisissa kirkoissa Schützin passiota Jeesuksen Kristuksen seitsemän sanaa ristillä. Jousiyhtyeenä Tampereen Kamarimusiikkiseuran jousikvartetti, uruissa seurakuntien urkurit, oletan.

• Konsertti ma 2.4.2012 klo 19 (Messukylän kirkko)
• Jumalanpalvelusavustus ti 3.4.2012 klo 18 (Aleksanterin kirkko)
• Konsertti ke 4.4.2012 klo 18 (Viinikan kirkko)

* Bachin Johannes-passio

Torstaina 5.4. klo 19 (Tampere-talo) Tampere Filharmonia, Tampereen Filharmoninen Kuoro ja solistit esittävät Bachin Johannes-passion. Esitys on osa TF:n syksyllä alkanutta barokkiprojektia. Konserttimestarina on Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch, joka on tänä vuonna Suomalaisen Barokkiorkesterin päävierailija. Hänen ajatuksiaan barokkimusiikista Suomessa ja esimerkiksi viola d'amoresta instrumenttina voi lukea orkesterin sivuilta, täältä.

 * Keskiajan naisen elämää
 
Tämä ei tapahdu Tampereella, mutta en usko, että tarvitsen erityistä motivointia lähteäkseni tähän konserttiin: keskiviikkona 18.4 klo (Sääksmäen kirkko) vanhan musiikin yhtye Fioretto Ensemble kertoo levynjulkaisukonsertissa keskiajan naisen elämästä ja tunteista 1000-1100-lukujen nais- ja miestrubaduurien sanoin ja sävelin. Vierailevana artistina Kay Stonefelt, joka soittaa julkaistavalla levyllä. Olen kuullut ohjelman Hämeenlinnassa toissa syksynä, osana Musiikkia linnassa -tapahtumaa ja tykkäsin!  Hämeenlinnan tapahtuma ansaitsisi enemmänkin mainontaa; ei vanhan musiikin ystäville liikaa tapahtumia ole Tampereen lähellä.


Mainittakoon muuten huhtikuisen Tampere Biennalen  konserteista Cembalon nykypäivä (21.4 klo 12 Finlaysonin kirkko) modernia cembalomusiikkia Ere Lievosen esittämänä,  ja Unilouhikko (21.4 klo 19 Tampere-talo), esiintymässä Tampere Raw ja vanhan musiikin ystäville tuttu sopraano Tuuli Lindeberg.

Scarlattia yksin ja yhdessä

Visakortti lukon taakse, tiks, ja avain aurinkoon! Presto Classical on aloittanut vanhan musiikin alen! Tahtoo!

Bolivialaista barokkimusiikkia, Bolivian Baroque (volumes 1-3), Florilegiumilta? Kiinnostavaa. Viime vuonna kuuntelin paljon espanjankielistä vanhaa musiikkia Sastamala Gregorianan teeman, Aurinkolauluja, innoittamana - musiikkia Espanjasta, Portugalista, ja latinalaisesta Amerikasta; suosikkikonserttini Sastamalassa taisi olla Fiesta, barokkiajan hengellistä musiikkia Meksikosta suomalaisen kamarikuoro Utopian ja kumppaneiden esittämänä, Andrew Lawrence-Kingin johdolla - mahtavaa! Mikä fiilis, mitkä rytmit, ja lämmin kesäilta. Lauloinkin espanjalaista: Jose San Juanin lumoava resitatiivi ja aria, Al Pielago Espumoso - Duerma, No (Cantata De Eurotas Y Diana) löytyy ainakin levyltä Musica en la corte de Felipe V y de los Borbones (jota ei tosin löydy Preston alesta, ja jonka olenkin iTunesista ostanut). Lähetinkin muuten Sastamalan kurssille hakemuksen tänään; huolisivatkohan mukaan tänäkin vuonna.

Alia Voxin kokoelmalevy Figuerasin muistoksi, Montserrat Figueras: La Voix de l’ Emotion (The Voice of Emotion) - miksi ei?

Nämä kaksi pistivät silmään aluksi, mutta kiinnostavaa musiikkia tässä alessa riittää, jos on CD-levyjen ystävä; olen enemmän ostanut suoraan iPodiin iTunesista, josta löytyy paljon, paljon vanhaa musiikkia.

Aikomus ei tosin ollut mainostaa alea, jonne harhauduin matkalla blogiini, vaan puuskuttaa, että viikko tuntuu olleen täynnä musiikkia, vaikka en maanantaina musiikinteorian tunnille ennättänytkään. Tiistaina kokoontui Tampereen vanhan musiikin ystävät ry:n uusi hallitus - uusi jäsen täällä, hei, enpä tiedä oliko tämä hyvä vai huono idea, mutta ainakin aluksi tuntuu hyvältä olla mukana osaltani tekemässä vanhaa musiikkia tunnetuksi Pirkanmaalla. Viikon aikanna onkin yhdistyksen asioita vaivattu sähköpostitse, ja eiköhän kaikesta tästä taikinasta joskus rusinapullia valmistu herkuteltaviksi.

Tiistai oli tälläkin viikolla kokouspäivän lisäksi kuoropäivä, ja tällä viikolla laulaminen maistuikin paremmalta kuin viime viikolla. (Alessandro) Scarlattin Messa di Santa Cecilia on upea teos, jota tuntuu hyvältä laulaa. Pidän myös Benjamin Brittenin hymnistä Pyhälle Cecilialle, Hymn to St. Cecilia, joka viime syksyisen Italian kuoromatkan jälkeen maistuu ja tuoksuu viiniltä, oliiveilta, juustolta, ja Italian auringolta - tuskin Cecilia pahastuu? Olen vakuuttunut, että ensi syksyn konsertti on loistokas - odotetaan konserttia edeltävää epätoivoa...

Torstaina oli laulutunti, melkein kuukauden tauon jälkeen. Nyt tuntuu, että olen edes takaisin raiteilla, ja kyllä tämä resiina liikenteeseen pumpataan tämän kevään aikana. (Alessandro) Scarlattia laulutunnillakin. Otetaanpa työn alle kamarikantaatti Ardo, e ver, per te d'amore, ja katsotaan tai oikeastaan kuullaan mitä tapahtuu - miten niin laulajan itsetunto ei tällä hetkellä ole hyvä pitkähkön tauon (tunneissa ja erityisesti harjoittelussa) jälkeen:

Recitativo: Bella s'io t'amo il sai

Aria: Ardo, e ver, per te d'amore

Recitativo: T'amo si t'amo o Cara

Aria: Quel vento che t'in torno

iTunes-ostoista puheen ollen, viimeisin on Alessandro Scarlatti - Cantatas and Chamber Music, vaikka yleensä en halua paljon kuunnella kappaleita, joita harjoittelen. Scarlattin (ja muidenkin) kamarikantaateista voi lukea lisää Duo Aminoff-Pölhön blogista, konsertin Andate, o miei sospiri - tunnekuohuja Napolista ohjelmasta (Musiikkitalon Camerata-sali, 13.9.2011, Tuuli Lindeberg, sopraano Petra Aminoff, nokkahuilu ja traverso, Annamari Pölhö, cembalo). Olisinpa ollut siellä. Juurikin tällä viikolla oli puhe, miten monet vanhan musiikin tekijät Suomessa ovat keskittyneet pääkaupunkiseudulle - mitä uutta, ketkäpä eivät keskittyisi pääkaupunkiseudulle paitsi porot - ja ilmankos siellä tapahtuu enemmän kuin täällä. Tosin Pirkanmaallakin tapahtuu, esimerkiksi eilen olisi ollut Fioretto Ensemblen konsertti Kangasalla. Usein on vain viitseliäisyydestä kiinni, jos ei tapahdu Tampereen keskustassa, myönnän. Vaan Fioretolla on sama ohjelma huhtikuussa Sääksmäen kirkossa, levynjulkistuskonsertissa - sinne!

Ja tämän kevään aikana selätän viimein Vaccain, en yritä selättää, en aio selättää, vaan selätän; enää kaksi jäljellä, resitaativi ja kertaus. Tämä talvi ei ole kulunut ihan kuin Strömsössä, joten Vaccai on levännyt syksystä alkaen.

Ave Caesar

Torstaina 16.02. kutsuivat Kansallisooppera ja Händelin (barokki)ooppera Julius Caesar. Kohdallani shown (ja "showksi" Julius Caesaria voisi kyllä kutsua, ei vain "valoshowksi") varasti Helsingin Barokkiorkesteri. Saundi ja fiilis houkuttivat katsomaan orkesterisyvennykseen liiankin usein näyttämön kustannuksella - ja olivatpa joukossa houkuttimena parit tutut kasvot.

Patrick Woodroffen valaistus oli vaikuttava ja "jotain ihan muuta". En kokenut näyttämöä liian tyhjäksi tai kaivannut enemmän lavasteita - toisin kuin muistaakseni eräässä arvostelussa. Tosin silmäni eivät arvostaneet yhden kohtauksen suuria, välkkyviä valopintoja - auts. Kalle Kuuselan puvustuksesta mieleen jäivät erityisesti avustajien puvut joissakin kohtauksissa - kuin (jumal)hahmoja maalauksissa tai hieroglyfeissä, vaikutelma, jota avustajien liikkeet ja eleet korostivat. Laulajat olivat varmasti hyviä ja parempia väliajan jälkeen. Koskettaviakin hetkiä oli - Caesarin, Owen Willetts, aaria Aure, deh, per pietà, tulee mieleen. Silti kenenkään ääni tai tulkinta ei vain erityisesti mennyt suoraan sydämeen - ei edes Kleopatran (Christina Raphaëlle Haldane) aaria Piangerò la sorte mia, jonka tästä oopperasta parhaiten muistan (Caesarin aarian, Va tacito e nascosto, lisäksi) ja josta pidän - ja jota odotin. Toisaalta Kleopatra(kin) oli esitelty esityksen alussa koomisena keikistelijänä, Caesarin rakkaus Kleopatraan oli esitetty koomisena, joten ihmekö, että näiden pinnallisten, kiiltävien ja välkkyvien (Kleopatra) hahmojen kohtalot eivät syviä tunteita synnyttäneet - ja syvien tunteiden synnyttäminen ei tainnut edes olla esityksen tavoite.

Mitä kertokaan esityksestä (vai katsojasta), että päällimmäiseksi mieleen eivät jääneet laulajat, ei musiikki (paitsi HeBO), vaan Kleopatran krokotiilit? Esityksessä oli Niilin matelijoiden lisäksi paljon muitakin "houkuttimia" ja huomionkiinnittäjiä yleisölle, ja kyllä yleisö (minä mukaan lukien) useimmat naurulla palkitsikin. Esityksen aikana aloinkin tuntea, että "temppuja" oli liiankin paljon, musiikin ja laulajien kustannuksella, ja että mua katsojana aliarvoidaan - ihan kuin Ville Saukkonen olisi iskenyt silmää, että "hei, mä tiedän, että sä et jaksa keskittyä tähän pitkään, itseään toistavaan (eli tylsään) da capo -aariaan, joten lähetin Asterixin ja Obelixin aarian ajaksi näyttämölle tanssimaan Caesarin seuraksi"!

Nyt kun ajattelen, ehkä Caesarin Aure, deh, per pietà kosketti, koska muistaakseni lavalla ei silloin tapahtunut mitään muuta, mikään muu ei häirinnyt keskittymistä musiikkiin ja varastanut osaa huomiosta; tila oli annettu musiikille ja musiikin välittämälle tunteelle, ja tunnetta ei oltu asetettu koomiseen valoon, esitetty naurettavana kuten "Asterix & Obelix" -aariassa, Se in fiorito ameno prato, jonka taustalle oli lisäksi heijastettu piirrettyjä, animoituja sydämiä ja lintuja kirkkaissa väreissä! (Myönnetäköön, että ei Kleopatran Piangerò la sorte mia aariankaan aikana muistaakseni tapahtunut mitään muuta.)

(Barokki)oopperan(kaan) ei tarvitse olla vakavaa, tai ottaa itseään vakavasti - olihan ooppera aikansa viihdettä, ja barokkioopperat olivat täynnä lavastuksellisia ja musiikillisia temppuja. Ooppera saa viihdyttää ja naurattaa, mutta Asterix ja Obelix olivat jo liioittelua, vaikka ennen esitystä totesinkin, että mitä Rooman historiasta, Caesarista ja Kleopatrasta muistan, on paljolti kiitos Asterixin!

Kuitenkin, yleisarvosanaksi: Tykkäsin.

Kokouksessa ja kuorossa

Parin viikon sairasloman vuoksi ovat blogi ja blogisti levähtäneet. Musiikkiaktivismi on ollut vähäistä. En ole edes (vanhaa) musiikkia paljon kuunnellut. Outoa.

Eilen kuitenkin olin kiltti, ja kävin musiikinteorian tunnilla työväenopistolla, missä olikin sopivasti kertauksen aika - erityisen nopeasti ei sujunut seksti- ja kvarttisekstisointujen rakentaminen, ja melodisen b-molliasteikon kirjoitin B-duurin etumerkeillä.

Tänään olen käynyt Tampereen vanhan musiikin ystävien vuosikokouksessa, ja iltakin kuluu kuorossa, vanhan musiikin parissa sielläkin. Kuoron pääkonsertin teema on tänä vuonna musiikin ja muusikoiden suojeluspyhimys Pyhä Cecilia, ja pääteos on Alessandro Scarlattin "Messa di Santa Cecilia" - orkesterina on Helsingin Barokkiorkesteri, upeaa! Viimeksi olin kuorossa, hmm, kolme viikkoa sitten, joten voipi olla, että ei ihan suju hyvin.

Torstaina suuntaankin kuorokavereiden kanssa kohti Helsinkiä, oopperataloa, ja Händelin Julius Caesaria!

La Barcha d'Amore todettu ihastuttavaksi levyksi, löytyi kirjastosta.