Keväisiä kuulumisia (satoi lunta tai räntää)

Huh huh. Toisinaan olen melkein kirjoittanut, tai kirjoittanutkin, mutta en julkaissut. Onpahan ollut kevät. Aikaa ja erityisesti energiaa musiikista kirjottamiseen on ollut vain kuvitelmissa, kun on tuntunut, että ei ole ollut kumpaakaan tarpeeksi edes harrastamiseen, opiskelemiseen, harjoittelemiseen, nauttimiseen.

Laulutunnitkin ovat olleet turhauttavia, kun olen valmistautumatta käynyt; turhauttavia, kun muistan millaista oli vuosi sitten, kun oli aikaa ja energiaa valmistautua, harjoitella, laulaa... nauttiakin? Millainen oli tunne edistymisestä, oppimisesta. Miksi edes vertailen? Eikö ole iloa ilman edistystä? Voisinko vain nauttia laulamisesta tässä, missä nyt olen matkallani? Kerran viikossa laulutunnilla on kuitenkin mielestäni parempi kuin ei mitään. Parempaan en ole kyennyt tänä keväänä. Minähän rakastan musiikkia, olen usein muistuttanut itseäni; älä unohda iloa!

Alkaa jo helpottaa, uskon, toivon. Haluaisin luoda ja varata enemmän aikaa laulamiselle. Tähyilen jo kesään (se keskittymisestä tähän paikkaan ja aikaan) ja kursseille, joille toivon pääseväni, Lempäälä Soi ja Sastamalan Gregoriana -tapahtumien vanhan musiikin kursseille. Vai toivonko? Kurssien ylläkin on vaikuttanut olevan painostava kielteisten ajatusten ja tunteiden pilvi, "en ennätä valmistautua, en osaa, epäonnistun, haluan luovuttaa yrittämättä..." Älä unohda iloa, todellakin! Älä unohda lepoa.

Parin viikon kuluttua on "laulajaiset" opettajani luona, säestämään tulee ihastuttava Ilpo Laspas - todellakin ilo on meidän puolellamme kuten oli tammikuussakin! En taida voida uskoa onneamme. Olisipa mukavaa harjoitella vai mitä?! Valmistavana toimeenpiteenä olen (laulutuntien lisäksi) oikeastaan vain harjoittanut muusikon perustaitoa, kopioi-leikkaa-teippaa - miten rakennan vihkosia ja haitareita A4-sivuista.

Pääsiäinen tietenkin oli hyvä aika olla vanhan musiikin ystävä. TV ja radio tarjosivat paljon vanhaakin musiikkia, vaikka en voi kehua kummankaan tarjontaan tutustuneeni. Digiboksilla odottavat YLE Teeman tarjonnasta Antonio Caldaran aarioita Philippe Jarousskyn tulkisemana, kastraattiaarioita Cecilia Bartolin esittämänä ja uusinta syksyltä, Jordi Savall ja Borgian dynastia.

Heinrich Schütz, 1585-1672 (Wikipedia)

Täällä Tampereellakin vanhaa musiikkia oli tarjolla enemmän kuin normaalisti, mutta (yllätys, yllätys) en käynyt esimerkiksi Harjun kamarikuoron konsertissa niin kiinnostava kuin ohjelma olikin (Schützin Johannes-passio ja motetteja), koska meilläkin oli Schützin musiikkia pääsiäisen ohjelmasssa (Jeesuksen Kristuksen seitsemän sanaa ristillä)  - olin jo saanut musiikinteorian opiskelusta päänsäryn. En tosin esiintymisissä, kahdessa, joissa olin mukana, osannut "hiljentyä" ja olla läsnä, vaan mielessä oli yhtä ja toista, ihan muuta - musiikinteoriaa?

Kävin kyllä Tampere Filharmonian Matteus-passiokonsertissa. Haluan oman kaupungin orkesteria ja erityisesti heidän barokkiprojektiaan kannustaa, mutta en tainnut olla samassa konsertissa Aamulehden kriitikon kanssa - hänen mielestään konsertti oli paras barokkikonsertti Tampereen historiassa! Eipä tässä kaupungissa vanhan musiikin ystävä liian usein voi iloita erinomaisesta konsertista, mutta esimerkiksi Helsingin Barokkiorkesterin konsertti viime syksynä oli mielestäni parempi - tosin kukapa kiistelisi makuasioista? (Tarkoittikohan kriitikko Tampere Filharmonian parasta barokkikonserttia?) Muistanpa monta muutakin hyvää konserttia. Basso, Petri Lindroos, jäi muuten mieleen myönteisesti Matteus-passiosta.

Ja tietenkin kävin viikolla hurmaavan Fioretto Ensemblen konsertissa Sääksmäen tunnelmallisessa kirkossa. Olin vain väsynyt, väsynyt, väsynyt, ja en tainnut osata olla täysin läsnä tuossakaan konsertissa, vaikka musiikista nautinkin - ilahduttavaa, koskettavaa musiikkia, terapeuttista musiikkia väsyneelle. Yleisöä oli hyvin, vaikka ei Tampereella oltukaan, ja päivän sääkin oli sisältänyt räntää vaaka- ja pystysuoraan. Auringonlasku, valo, konsertin jälkeen oli todella kaunis - olisipa ollut kamera, jolla yrittää vangita valo, värit, järvien vedessä, jäillä... Ovat vangittuina vain mieleni kuvissa. Sääksmäen kirkossa äänitettyä levyä, Une vie de femme - A medieval woman's life, en toistaiseksi ole kuunnellut. En halunnut kuunnella ennen konserttia, vaikka sen jo ennen konserttia sainkin.

Ei tämä kaupunki tai Pirkanmaa yleensä edelleenkään kuitenkaan mikään vanhan musiikin runsaudensarvi ole. Toisinaan toivon, että asuisin pääkaupunkiseudulla. Vaan mitäpä muuta kuin järjestämään musiikkia Tampereellekin? Tämä onkin yksi asia, josta Tampereen vanhan musiikin ystävien yhdistyksen hallituksen suunnitelmassa on keskustella maanantain kokouksessa. Tämä blogi onkin tainnut jäädä osin yhdistyksen asioiden jalkoihin, mutta toisaalta yhdistys palvelee monia, ja tämä blogi lähinnä itseäni - tarvetta kirjoittaa, ajatella, muistaa, muistella...

Joitakin kirjastosta tuotuja levyjä olen kyllä kuunnellut, muun muassa opiskellessani musiikinteoriaa (toistuva aihe). 3/3 koe oli eilen työväenopistolla, ja hyvällä mielellä kokeesta lähdin, vaikka harmonisen mollin ylennetty seitsemäs sävel taisikin unohtua mm. kirjoittamastani mollilopukkeesta - ei vain kaikkea muista, vaikka yksi asia, joka todella täytyisi jo muistaa on harmoninen molli! Ainakin kurssi ja koe on ohi, ihanaa, ja olen oppinut paljon, oli kokeen tulos mikä hyvänsä. Kunhan saan todistukset kaikista kolmesta kurssista, kehystän ja ripustan seinälle! (vitsi) Olen todella ylpeä itsestäni. Nyt koen, että mulla on hyvä pohja harrastukselle - vai rakkaudelle, kummaksi haluankaan musiikkia kutsua - elämäntavaksi?

Tämä aamu on alkanut erinomaisen Harmonia Early Music -sivuston ohjelmien parissa, mm. keskiajan naissäveltäjien ja -laulajien musiikilla - suosittelen! Olen jonkin linkin itselleni myös heistä tallentanut, The First Women Composers of the West.