Vanhan musiikin kesätapahtumia

Tampereen seurakuntayhtymän uusimmissa Kirkkosanomissa oli äskettäin mukava yllätys: aukeamallinen vanhaa musiikkia! Koska meille ei tule ilmaisjakelua, en olisi tiennytkään, jos ei tuttava olisi kertonut. Lehdessä esiteltiin pirkanmaalaisia vanhan musiikin toimijoita kuten Pormestarin sinkit ja pasuunat, joka konsertoi äskettäin Kangasalla ja Tampereella, Vokaaliyhtye Lumous ja Fioretto Ensemble, jolta ilmestyi maaliskuussa levyllinen keskiajan musiikkia. Aukeamalle pääsi myös pirkanmaalainen Sastamala Gregoriana -tapahtuma. Harmitti vain (yhdistyksen jäsenenä, tietenkin), että kukaan ei ollut huomannut täydellistä tilaisuutta mainita Tampereen vanhan musiikin ystävien yhdistystä - olisi varmasti tavoittanut uusiakin ystäviä!

Innostuinpa viimein minäkin kokoamaan vanhan musiikin tapahtumia kesällä - konsertteja ja kursseja luvassa! Enemmän kertomista (ja yleisesti kiinnostavampaa, kröhöm) kuin omassa musiikkiharrastuksessa - toukokuun ekana viikonloppuna me opettajani oppilaat kokoonnuimme laulamaan, ja viime viikolla sain viestin, että sain musiikinteorian kokeesta 89/95 pistettä! Aika toteuttaa uhkaus, että kehystän kaikki musiikinteorian todistukseni (peruskurssit 1-3/3) ja ripustan seinälle?

Lempäälä Soi (2.7.-6.7.)

Lempäälä Soi -tapahtumassa on tänäkin vuonna 2.-6.7. vanhan musiikin laulukurssi, jolle ovat tervetulleita niin laulajat kuin lauluyhteet. Kurssi on avoin harrastajille; opetus mukautetaan osallistujalle sopivaksi. Kurssin opettaja on vanhan musiikin asiantuntija, laulaja ja harpisti Debra Gomez-Tapio, joka muuten äskettäin esiintyi myös Tampereen yliopiston tiede- ja kulttuurilehti Aikalaisessa. Säestäjä on niin cembalistina, urkurina kuin pianistina tunnettu Ilpo Laspas, joka konsertoi Vantaan musiikkijuhlilla elokuussa. Kurssin päätöskonsertissa 6.7. voi kuulla monipuolisesti vanhaa musiikkia.

Helsingin vanhan musiikin seura ry:n kesäkurssi (23.7.-29.7.)

Helsingin vanhan musiikin seura ry järjestää tänäkin vuonna vanhan musiikin kesäkurssin kaikille vanhasta musiikista kiinnostuneille Lärkkullan kansanopistolla Karjaalla. Kurssilla voi laulun lisäksi opiskella useiden vanhan musiikin soitinten soittoa, esim. urut, cembalo, barokkiviulu, viola da gamba, luuttu, teorbi, nokkahuilu ja erikoisuutena ruokolehtisoittimet (kuten skalmeija, dulcian, krumhorn). Osallistujille ei ole erityisiä vaatimuksia; oman soittimen soiton perusteet riittävät. Ilmoittautuminen 31.5. mennessä. Ilmoittautumislomakkeet myös opiston verkkosivuilla. 

Sastamala Gregoriana (21.-27.7.)

Sastamala Gregoriana -tapahtuman teemana on tänä kesänä "Matkalla - löytöretket ja pyhiinvaellukset". Erityisen ilahduttavaa on, että tässä pirkanmaalaisessa tapahtumassa on tänä kesänä esiintymässä pirkanmaalaisia muusikoita: Fioretto Ensemble ja Vokaaliyhtye Lumous johdattavat kuulijat Pyhän Birgitan Pohjolaan 22.7. Tapahtuma on varmasti yksi kesäni kohokohdista tänäkin vuonna! Lippuja voi jo ostaa.

Tapahtuman aikana järjestetään vanhan musiikin kurssi Karkun evankelisella opistolla. Laulua opettaa yksi tunnetuimmista vanhan musiikin laulajista, Evelyn Tubb, ja Hanna Järveläinen. Muut opettajat ovat Michael Fields, luuttu ja yhtyeopetus, David Hatcher, viola da gamba, Corina Marti, nokkahuilu ja keskiaikainen cembalo, ja Anna-Maaria Oramo, cembalo. Ilmoittautuminen kurssille päättyi 1.5. Kurssin päätöskonsertti oli muuten viime kesänä yksi suosituimmista konserteista! Tänä vuonna päätöskonsertti on 27.7.

Ulvilan Vanhan Musiikin Päivät (1.-5.8.)

Ulvilan Vanhan Musiikin Päivät on innoittanut Ulvilan kaupungin keskiaikainen historia.
Tapahtuman aikana on vanhan musiikin kurssi, jolle tosin täytyy ilmoittautua jo 19.5. mennessä! Laulua ja yhtyelaulua opettaa barokkimusiikkiin erikoistunut laulaja Päivi Järviö ja cembaloa, basso continuoa ja yhtyesoittoa cembalisti Assi Karttunen. Tapahtuman järjestävät Ulvilan kaupungin kulttuurilautakunta, Ulvilan seurakunta ja Satakunnan taidetoimikunta.

Vantaan musiikkijuhlat (5.-12.8)

Vantaan musiikkijuhlilla voi kuulla esimerkiksi edellä mainittua Ilpo Laspasta cembalistina. Intiasta innostuneena kiinnostun tietenkin konserteista "Länsi kohtaa Intian" ja "Klassista musiikkia Etelä-Intiasta". Lippuja voi jo ostaa tapahtuman verkkokaupasta. Jos tämä tapahtuma vain olisi Tampereella!

Keväisiä kuulumisia (satoi lunta tai räntää)

Huh huh. Toisinaan olen melkein kirjoittanut, tai kirjoittanutkin, mutta en julkaissut. Onpahan ollut kevät. Aikaa ja erityisesti energiaa musiikista kirjottamiseen on ollut vain kuvitelmissa, kun on tuntunut, että ei ole ollut kumpaakaan tarpeeksi edes harrastamiseen, opiskelemiseen, harjoittelemiseen, nauttimiseen.

Laulutunnitkin ovat olleet turhauttavia, kun olen valmistautumatta käynyt; turhauttavia, kun muistan millaista oli vuosi sitten, kun oli aikaa ja energiaa valmistautua, harjoitella, laulaa... nauttiakin? Millainen oli tunne edistymisestä, oppimisesta. Miksi edes vertailen? Eikö ole iloa ilman edistystä? Voisinko vain nauttia laulamisesta tässä, missä nyt olen matkallani? Kerran viikossa laulutunnilla on kuitenkin mielestäni parempi kuin ei mitään. Parempaan en ole kyennyt tänä keväänä. Minähän rakastan musiikkia, olen usein muistuttanut itseäni; älä unohda iloa!

Alkaa jo helpottaa, uskon, toivon. Haluaisin luoda ja varata enemmän aikaa laulamiselle. Tähyilen jo kesään (se keskittymisestä tähän paikkaan ja aikaan) ja kursseille, joille toivon pääseväni, Lempäälä Soi ja Sastamalan Gregoriana -tapahtumien vanhan musiikin kursseille. Vai toivonko? Kurssien ylläkin on vaikuttanut olevan painostava kielteisten ajatusten ja tunteiden pilvi, "en ennätä valmistautua, en osaa, epäonnistun, haluan luovuttaa yrittämättä..." Älä unohda iloa, todellakin! Älä unohda lepoa.

Parin viikon kuluttua on "laulajaiset" opettajani luona, säestämään tulee ihastuttava Ilpo Laspas - todellakin ilo on meidän puolellamme kuten oli tammikuussakin! En taida voida uskoa onneamme. Olisipa mukavaa harjoitella vai mitä?! Valmistavana toimeenpiteenä olen (laulutuntien lisäksi) oikeastaan vain harjoittanut muusikon perustaitoa, kopioi-leikkaa-teippaa - miten rakennan vihkosia ja haitareita A4-sivuista.

Pääsiäinen tietenkin oli hyvä aika olla vanhan musiikin ystävä. TV ja radio tarjosivat paljon vanhaakin musiikkia, vaikka en voi kehua kummankaan tarjontaan tutustuneeni. Digiboksilla odottavat YLE Teeman tarjonnasta Antonio Caldaran aarioita Philippe Jarousskyn tulkisemana, kastraattiaarioita Cecilia Bartolin esittämänä ja uusinta syksyltä, Jordi Savall ja Borgian dynastia.

Heinrich Schütz, 1585-1672 (Wikipedia)

Täällä Tampereellakin vanhaa musiikkia oli tarjolla enemmän kuin normaalisti, mutta (yllätys, yllätys) en käynyt esimerkiksi Harjun kamarikuoron konsertissa niin kiinnostava kuin ohjelma olikin (Schützin Johannes-passio ja motetteja), koska meilläkin oli Schützin musiikkia pääsiäisen ohjelmasssa (Jeesuksen Kristuksen seitsemän sanaa ristillä)  - olin jo saanut musiikinteorian opiskelusta päänsäryn. En tosin esiintymisissä, kahdessa, joissa olin mukana, osannut "hiljentyä" ja olla läsnä, vaan mielessä oli yhtä ja toista, ihan muuta - musiikinteoriaa?

Kävin kyllä Tampere Filharmonian Matteus-passiokonsertissa. Haluan oman kaupungin orkesteria ja erityisesti heidän barokkiprojektiaan kannustaa, mutta en tainnut olla samassa konsertissa Aamulehden kriitikon kanssa - hänen mielestään konsertti oli paras barokkikonsertti Tampereen historiassa! Eipä tässä kaupungissa vanhan musiikin ystävä liian usein voi iloita erinomaisesta konsertista, mutta esimerkiksi Helsingin Barokkiorkesterin konsertti viime syksynä oli mielestäni parempi - tosin kukapa kiistelisi makuasioista? (Tarkoittikohan kriitikko Tampere Filharmonian parasta barokkikonserttia?) Muistanpa monta muutakin hyvää konserttia. Basso, Petri Lindroos, jäi muuten mieleen myönteisesti Matteus-passiosta.

Ja tietenkin kävin viikolla hurmaavan Fioretto Ensemblen konsertissa Sääksmäen tunnelmallisessa kirkossa. Olin vain väsynyt, väsynyt, väsynyt, ja en tainnut osata olla täysin läsnä tuossakaan konsertissa, vaikka musiikista nautinkin - ilahduttavaa, koskettavaa musiikkia, terapeuttista musiikkia väsyneelle. Yleisöä oli hyvin, vaikka ei Tampereella oltukaan, ja päivän sääkin oli sisältänyt räntää vaaka- ja pystysuoraan. Auringonlasku, valo, konsertin jälkeen oli todella kaunis - olisipa ollut kamera, jolla yrittää vangita valo, värit, järvien vedessä, jäillä... Ovat vangittuina vain mieleni kuvissa. Sääksmäen kirkossa äänitettyä levyä, Une vie de femme - A medieval woman's life, en toistaiseksi ole kuunnellut. En halunnut kuunnella ennen konserttia, vaikka sen jo ennen konserttia sainkin.

Ei tämä kaupunki tai Pirkanmaa yleensä edelleenkään kuitenkaan mikään vanhan musiikin runsaudensarvi ole. Toisinaan toivon, että asuisin pääkaupunkiseudulla. Vaan mitäpä muuta kuin järjestämään musiikkia Tampereellekin? Tämä onkin yksi asia, josta Tampereen vanhan musiikin ystävien yhdistyksen hallituksen suunnitelmassa on keskustella maanantain kokouksessa. Tämä blogi onkin tainnut jäädä osin yhdistyksen asioiden jalkoihin, mutta toisaalta yhdistys palvelee monia, ja tämä blogi lähinnä itseäni - tarvetta kirjoittaa, ajatella, muistaa, muistella...

Joitakin kirjastosta tuotuja levyjä olen kyllä kuunnellut, muun muassa opiskellessani musiikinteoriaa (toistuva aihe). 3/3 koe oli eilen työväenopistolla, ja hyvällä mielellä kokeesta lähdin, vaikka harmonisen mollin ylennetty seitsemäs sävel taisikin unohtua mm. kirjoittamastani mollilopukkeesta - ei vain kaikkea muista, vaikka yksi asia, joka todella täytyisi jo muistaa on harmoninen molli! Ainakin kurssi ja koe on ohi, ihanaa, ja olen oppinut paljon, oli kokeen tulos mikä hyvänsä. Kunhan saan todistukset kaikista kolmesta kurssista, kehystän ja ripustan seinälle! (vitsi) Olen todella ylpeä itsestäni. Nyt koen, että mulla on hyvä pohja harrastukselle - vai rakkaudelle, kummaksi haluankaan musiikkia kutsua - elämäntavaksi?

Tämä aamu on alkanut erinomaisen Harmonia Early Music -sivuston ohjelmien parissa, mm. keskiajan naissäveltäjien ja -laulajien musiikilla - suosittelen! Olen jonkin linkin itselleni myös heistä tallentanut, The First Women Composers of the West.

Baby do not be horrid to my eyes

Musiikkihommat ovat maaliskuussa olleet enemmän tietokonehommia, vanhan musiikin yhdistyksen verkkosivujen ja FB-sivujen päivitystä ja sähköpostiasioita. Tavoitteena toimiva ja tehokas viestintä (alanko kuulostaa viestintäkonsultilta). Hommia riittää, mutta on ne vain kiinnostavia ja kivojakin, viestintähommat (ja tietokonehommat) kiinnostaa - ja musiikki kiiinnostaa. Flunssassakin olen ollut, joten...

Musiikinteoriankurssi (3/3) työväenopistolla loppuu huhtikuussa (ensi kuussa), joten seuraavan kuukauden ajan musiikkiharrastuksen ykkönen on teoria. Koetta ei ole pakko tehdä, mutta jos haluaa todistuksen suoritetusta kurssista, koe on pakko tehdä - ja läpäistä. Luulenpa, että opiskelen enemmän, kun olen päättänyt tehdä ja läpäistä kokeen kuin jos olisin päättänyt, että en tee. Tavoite on käyttää opiskeluun vartti päivittäin; vartti ei ole paljon, ja usein, kun pääsen alkuun, harjoittelen enemmänkin kuin vartin - säveltapailutehtäviä olen tehnyt. Melodia- ja rytmidiktaatti, kuullun kirjoittaminen, tuntuvat vaikeimmilta, ja vaikeimmilta harjoitella yksin. Koska tunti on kerran viikossa, ja tunnilla ei aina tehdä diktaatteja, harjoitusta ei kurssilla paljon saa.

En erityisesti tarvitse todistusta tästä tai muistakaan peruskursseista, tärkeintä on oppiminen, mutta jos todistuksen saan, olen kyllä ylpein nainen kaupungissa! Peruskurssit ovat saavutus, josta voin olla ylpeä; olen oppinut paljon (vaikka en 3/3-koetta läpäisisikään). 1/3 kurssia en koskaan käynyt, suoritin vain kokeen 2/3 kurssin yhteydessä. Ei enää teoriaa peruskurssien jälkeen on helppo ajatella, etenkin koska tässä iässä ei opetusta ole helppo enää saada ainakaan tässä kaupungissa, mutta kenraalibasso tai basso continuo kiinnostaa, koska laulan ja harrastan erityisesti vanhaa musiikkia.

(Wikipedia)

Lisäksi tänä aamuna lukiessani Pyhästä Ceciliasta, musiikin ja muusikoiden suojeluspyhimyksestä ja hänen symboleistaan (usein portatiivi eli kantourut ja lilja- ja ruususeppele) löysin kiinnostavan dokumenttiin, An Idiot's Guide to Square Notes eli idiootin opas neumikirjoitukseen (ei kun eikös nämä edeltäneet neumikirjoitusta); neumikirjoitus edelsi nykyistä nuottikirjoitusta. Idiootin opas vaikuttaa hyvältä esittelyltä tähän kiinnostavaan aiheeseen.

Kerrankin yritän valmistautua laulutunnillekin. Olen viettänyt laatuaikaa A. Scarlattin kamarikantaatin Ardo, è ver, per te d'Amore  kanssa tai toistaiseksi vain resitatiivin Bella s'io t'amo il sai kanssa. Google Translate ehdotti, että resitatiivisssa toivotaan, että "Baby do not be horrid to my eyes".

Hyvää syntymäpäivää Vivaldi!

(Wikipedia)

Vivaldin (1678-1741) syntymäpäivä.

Viikonlopuksi postin mukana saapui tuttavalta Vivaldia, Laudamus te -sopraanoduetto Gloriasta. Olenkin jonkin aikaa halunnut yrittää duettoa, ja tämä vaikuttaa mahdolliselta. Tosin tällä flunssan pahoinpitelemällä äänellä ei kyllä lauleta paljon. Hiljaista on ollut, en ole voinut laulaa, ja en ole jaksanut tehdä mitään mitä "pitäisi".

Ei flunssassa tarvitse, yritän vakuuttaa itselleni, vaikka tuntuu, että on jo maaliskuu, ja en tämän vuoden aikana ole tehnyt mitään - olen käynyt kuorossa, laulutunneilla, musiikinteoriantunneilla, kun en ole ollut sairas(lomalla), ja päätynyt vanhan musiikin yhdistyksen jäseneksi, yritän väittää vastaan itselleni, mutta en ole jaksanut harjoitella, en kuoroa varten, en laulutunteja varten, en teoriatunteja varten.

Kunhan flunssasta toivun, keskityn kyllä teoriaan (ja aloitan tänään), koska haluan todella oppia, tehdä kurssin kokeen ja saada todistuksen - viimeinen peruskurssi, 3/3, joita ei edes joka vuosi työväenopistolla järjestetä. Aikuisten musiikin taiteen perusopetusta ei liian paljon ole, ainakaan tässä kaupungissa, olen huomannut. Oletko yli 30-vuotias? Älä edes yritä mitään, koska sinusta ei enää tule ammattilaista, vaikuttaa usein olevan viesti. Mitä todistuksella muuta kuin itselle hyvä mieli: olen saavuttanut jotakin, osaan tarpeeksi läpäistäkseni kokeen, ja toivon, että enemmänkin! Opinnoista on kyllä ollut hyötyä, tunnit ovat kiinnostavia, kotona vain usein ei enää huvittaisi, ainakaan ennen kuin vain aloittaa.

CD-soittimessa on soinut Händeliä, espanjalaisen sopraanon, Maria Bayon tulkitsemana: Opera arias and cantatas. Taidanpa tykätä Bayosta, ainakin olen tykännyt muistakin hänen levyistään, joita olen kirjastosta löytänyt; Arie Antiche on nimensä mukaisesti on kokoelma "antiikin" aarioita, joista moni on varmasti tuttu ainakin klassisen laulun opiskelijoille, ja Arias de Zarzuelas on valikoima espanjalaisen barokkisäveltäjä Jose de Nebran (1702-1768) ooppera-aarioita.

Olen muuten silloin tällöin tsekkaillut amerikkalaisen NPR:n (National Public Radio) klassisen musiikin blogia Deceptive Cadence, jonka sarja Talk Like An Opera Geek on viihdyttävä opas oopperasanastoon, mm. äänityyppeihin ja oopperalajeihin, näytteiden kera. Suosittelen, blogia ja sarjaa.

Vanhan musiikin konsertteja Tampereen seudulla

Valitettuani, että pääkaupunkiseudulla tapahtuu enemmän kuin Pirkanmaalla, aloin tietenkin ajatella, että mitä täällä Tampereen seudulla tapahtuu kevään aikana eli mitä vanhan musiikin konsertteja tai tapahtumia täällä on. Ajattelun tulos oli, että kyllähän ihan Tampereellakin tapahtuu paljon, mistä kiitos pääsiäiselle, jonka aikaan vanhaa musiikkia, ainakin Bachia, on usein tarjolla paljonkin. Säveltäjistä Schütz vaikuttaa olevan nousussa, koska hänen musiikkiaan voi pääsiäisen aikaan kuulla kahdenkin kuoron esittämänä! Evankelistoista Johannes. Ei voi väittää, että kevät mikään vanhan musiikin runsaudensarvi täällä on, mutta eipä voi väittää, että ei tapahdu mitään - ainakaan silloin, kun on itse laulamassa! Tässä muutamia muistiin. (Ei, tämä ei ole maksettu mainos!)

* Osia A. Scarlattin Messa di Santa Ceciliasta

Keskiviikkona 7.3. klo 12.00 (Aleksanterinkirkko, Tre) Händel-kuoro ja solistit (Anu Mattila, Kaisa Kelloniemi, Elina Aho-Kuusama, Juha Yli-Knuuttila, Antti Nissilä) tarjoilevat lounasmusiikkina osia Alessandro Scarlattin (1660–1725) messusta Pyhälle Cecilialle, musiikin ja muusikkojen suojelupyhimykselle. Uruissa Riikka Viljakainen.


Kuoro esittää teoksen Helsingin Barokkiorkesterin säestyksellä vuoden pääkonsertissaan 18.11. Mahtavaa (päästä esiintymään HeBon kanssa)!

* J.S. Bachin Magnificat

Sunnuntaina 25.3. klo 18 (Pirkkalan kirkko) jatkuu Bachin urkuteosten kokonaisesitys, vuorossa on 17/36, Magnificat. Uruissa Liisa Aaltola.

* J.S. Bachin Johannes-passio

Lauantaina 31.3. klo 18 (Pirkkalan kirkko) Kamarikuoro Walmari, Valkeakosken orkesteri ja solistit (Hanna-Mari Mõisnik, Outi Leino-Mäkiharju, Ville Salonen, Kristjan Mõisnik, Sanna Saarinen - huilu) esittävät Bachin Johannes-passion. Kristjan Mõisnik (basso) on muuten miellyttävää kuultavaa, pakko mainita; kuulin viime kesänä Lempäälä Soi -tapahtuman aikana.

* Schützin Johannes-passio ja motetteja

Sunnuntaina 1.4. klo 18 (Tuomiokirkko, Tre) Harjun kamarikuoro esittää iltamusiikkina Heinrich Schützin (1585–1672) Johannes-passion ja motetteja. Ohjelmassa myös Franz Lisztin Via Crucis.

* Schützin Jeesuksen Kristuksen Seitsemän sanaa ristillä

Pääsiäisviikolla Händel-kuoro ja solistit (Juha Yli-Knuuttila ja kuorolaisia) esittävät tamperelaisissa kirkoissa Schützin passiota Jeesuksen Kristuksen seitsemän sanaa ristillä. Jousiyhtyeenä Tampereen Kamarimusiikkiseuran jousikvartetti, uruissa seurakuntien urkurit, oletan.

• Konsertti ma 2.4.2012 klo 19 (Messukylän kirkko)
• Jumalanpalvelusavustus ti 3.4.2012 klo 18 (Aleksanterin kirkko)
• Konsertti ke 4.4.2012 klo 18 (Viinikan kirkko)

* Bachin Johannes-passio

Torstaina 5.4. klo 19 (Tampere-talo) Tampere Filharmonia, Tampereen Filharmoninen Kuoro ja solistit esittävät Bachin Johannes-passion. Esitys on osa TF:n syksyllä alkanutta barokkiprojektia. Konserttimestarina on Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch, joka on tänä vuonna Suomalaisen Barokkiorkesterin päävierailija. Hänen ajatuksiaan barokkimusiikista Suomessa ja esimerkiksi viola d'amoresta instrumenttina voi lukea orkesterin sivuilta, täältä.

 * Keskiajan naisen elämää
 
Tämä ei tapahdu Tampereella, mutta en usko, että tarvitsen erityistä motivointia lähteäkseni tähän konserttiin: keskiviikkona 18.4 klo (Sääksmäen kirkko) vanhan musiikin yhtye Fioretto Ensemble kertoo levynjulkaisukonsertissa keskiajan naisen elämästä ja tunteista 1000-1100-lukujen nais- ja miestrubaduurien sanoin ja sävelin. Vierailevana artistina Kay Stonefelt, joka soittaa julkaistavalla levyllä. Olen kuullut ohjelman Hämeenlinnassa toissa syksynä, osana Musiikkia linnassa -tapahtumaa ja tykkäsin!  Hämeenlinnan tapahtuma ansaitsisi enemmänkin mainontaa; ei vanhan musiikin ystäville liikaa tapahtumia ole Tampereen lähellä.


Mainittakoon muuten huhtikuisen Tampere Biennalen  konserteista Cembalon nykypäivä (21.4 klo 12 Finlaysonin kirkko) modernia cembalomusiikkia Ere Lievosen esittämänä,  ja Unilouhikko (21.4 klo 19 Tampere-talo), esiintymässä Tampere Raw ja vanhan musiikin ystäville tuttu sopraano Tuuli Lindeberg.

Scarlattia yksin ja yhdessä

Visakortti lukon taakse, tiks, ja avain aurinkoon! Presto Classical on aloittanut vanhan musiikin alen! Tahtoo!

Bolivialaista barokkimusiikkia, Bolivian Baroque (volumes 1-3), Florilegiumilta? Kiinnostavaa. Viime vuonna kuuntelin paljon espanjankielistä vanhaa musiikkia Sastamala Gregorianan teeman, Aurinkolauluja, innoittamana - musiikkia Espanjasta, Portugalista, ja latinalaisesta Amerikasta; suosikkikonserttini Sastamalassa taisi olla Fiesta, barokkiajan hengellistä musiikkia Meksikosta suomalaisen kamarikuoro Utopian ja kumppaneiden esittämänä, Andrew Lawrence-Kingin johdolla - mahtavaa! Mikä fiilis, mitkä rytmit, ja lämmin kesäilta. Lauloinkin espanjalaista: Jose San Juanin lumoava resitatiivi ja aria, Al Pielago Espumoso - Duerma, No (Cantata De Eurotas Y Diana) löytyy ainakin levyltä Musica en la corte de Felipe V y de los Borbones (jota ei tosin löydy Preston alesta, ja jonka olenkin iTunesista ostanut). Lähetinkin muuten Sastamalan kurssille hakemuksen tänään; huolisivatkohan mukaan tänäkin vuonna.

Alia Voxin kokoelmalevy Figuerasin muistoksi, Montserrat Figueras: La Voix de l’ Emotion (The Voice of Emotion) - miksi ei?

Nämä kaksi pistivät silmään aluksi, mutta kiinnostavaa musiikkia tässä alessa riittää, jos on CD-levyjen ystävä; olen enemmän ostanut suoraan iPodiin iTunesista, josta löytyy paljon, paljon vanhaa musiikkia.

Aikomus ei tosin ollut mainostaa alea, jonne harhauduin matkalla blogiini, vaan puuskuttaa, että viikko tuntuu olleen täynnä musiikkia, vaikka en maanantaina musiikinteorian tunnille ennättänytkään. Tiistaina kokoontui Tampereen vanhan musiikin ystävät ry:n uusi hallitus - uusi jäsen täällä, hei, enpä tiedä oliko tämä hyvä vai huono idea, mutta ainakin aluksi tuntuu hyvältä olla mukana osaltani tekemässä vanhaa musiikkia tunnetuksi Pirkanmaalla. Viikon aikanna onkin yhdistyksen asioita vaivattu sähköpostitse, ja eiköhän kaikesta tästä taikinasta joskus rusinapullia valmistu herkuteltaviksi.

Tiistai oli tälläkin viikolla kokouspäivän lisäksi kuoropäivä, ja tällä viikolla laulaminen maistuikin paremmalta kuin viime viikolla. (Alessandro) Scarlattin Messa di Santa Cecilia on upea teos, jota tuntuu hyvältä laulaa. Pidän myös Benjamin Brittenin hymnistä Pyhälle Cecilialle, Hymn to St. Cecilia, joka viime syksyisen Italian kuoromatkan jälkeen maistuu ja tuoksuu viiniltä, oliiveilta, juustolta, ja Italian auringolta - tuskin Cecilia pahastuu? Olen vakuuttunut, että ensi syksyn konsertti on loistokas - odotetaan konserttia edeltävää epätoivoa...

Torstaina oli laulutunti, melkein kuukauden tauon jälkeen. Nyt tuntuu, että olen edes takaisin raiteilla, ja kyllä tämä resiina liikenteeseen pumpataan tämän kevään aikana. (Alessandro) Scarlattia laulutunnillakin. Otetaanpa työn alle kamarikantaatti Ardo, e ver, per te d'amore, ja katsotaan tai oikeastaan kuullaan mitä tapahtuu - miten niin laulajan itsetunto ei tällä hetkellä ole hyvä pitkähkön tauon (tunneissa ja erityisesti harjoittelussa) jälkeen:

Recitativo: Bella s'io t'amo il sai

Aria: Ardo, e ver, per te d'amore

Recitativo: T'amo si t'amo o Cara

Aria: Quel vento che t'in torno

iTunes-ostoista puheen ollen, viimeisin on Alessandro Scarlatti - Cantatas and Chamber Music, vaikka yleensä en halua paljon kuunnella kappaleita, joita harjoittelen. Scarlattin (ja muidenkin) kamarikantaateista voi lukea lisää Duo Aminoff-Pölhön blogista, konsertin Andate, o miei sospiri - tunnekuohuja Napolista ohjelmasta (Musiikkitalon Camerata-sali, 13.9.2011, Tuuli Lindeberg, sopraano Petra Aminoff, nokkahuilu ja traverso, Annamari Pölhö, cembalo). Olisinpa ollut siellä. Juurikin tällä viikolla oli puhe, miten monet vanhan musiikin tekijät Suomessa ovat keskittyneet pääkaupunkiseudulle - mitä uutta, ketkäpä eivät keskittyisi pääkaupunkiseudulle paitsi porot - ja ilmankos siellä tapahtuu enemmän kuin täällä. Tosin Pirkanmaallakin tapahtuu, esimerkiksi eilen olisi ollut Fioretto Ensemblen konsertti Kangasalla. Usein on vain viitseliäisyydestä kiinni, jos ei tapahdu Tampereen keskustassa, myönnän. Vaan Fioretolla on sama ohjelma huhtikuussa Sääksmäen kirkossa, levynjulkistuskonsertissa - sinne!

Ja tämän kevään aikana selätän viimein Vaccain, en yritä selättää, en aio selättää, vaan selätän; enää kaksi jäljellä, resitaativi ja kertaus. Tämä talvi ei ole kulunut ihan kuin Strömsössä, joten Vaccai on levännyt syksystä alkaen.

Ave Caesar

Torstaina 16.02. kutsuivat Kansallisooppera ja Händelin (barokki)ooppera Julius Caesar. Kohdallani shown (ja "showksi" Julius Caesaria voisi kyllä kutsua, ei vain "valoshowksi") varasti Helsingin Barokkiorkesteri. Saundi ja fiilis houkuttivat katsomaan orkesterisyvennykseen liiankin usein näyttämön kustannuksella - ja olivatpa joukossa houkuttimena parit tutut kasvot.

Patrick Woodroffen valaistus oli vaikuttava ja "jotain ihan muuta". En kokenut näyttämöä liian tyhjäksi tai kaivannut enemmän lavasteita - toisin kuin muistaakseni eräässä arvostelussa. Tosin silmäni eivät arvostaneet yhden kohtauksen suuria, välkkyviä valopintoja - auts. Kalle Kuuselan puvustuksesta mieleen jäivät erityisesti avustajien puvut joissakin kohtauksissa - kuin (jumal)hahmoja maalauksissa tai hieroglyfeissä, vaikutelma, jota avustajien liikkeet ja eleet korostivat. Laulajat olivat varmasti hyviä ja parempia väliajan jälkeen. Koskettaviakin hetkiä oli - Caesarin, Owen Willetts, aaria Aure, deh, per pietà, tulee mieleen. Silti kenenkään ääni tai tulkinta ei vain erityisesti mennyt suoraan sydämeen - ei edes Kleopatran (Christina Raphaëlle Haldane) aaria Piangerò la sorte mia, jonka tästä oopperasta parhaiten muistan (Caesarin aarian, Va tacito e nascosto, lisäksi) ja josta pidän - ja jota odotin. Toisaalta Kleopatra(kin) oli esitelty esityksen alussa koomisena keikistelijänä, Caesarin rakkaus Kleopatraan oli esitetty koomisena, joten ihmekö, että näiden pinnallisten, kiiltävien ja välkkyvien (Kleopatra) hahmojen kohtalot eivät syviä tunteita synnyttäneet - ja syvien tunteiden synnyttäminen ei tainnut edes olla esityksen tavoite.

Mitä kertokaan esityksestä (vai katsojasta), että päällimmäiseksi mieleen eivät jääneet laulajat, ei musiikki (paitsi HeBO), vaan Kleopatran krokotiilit? Esityksessä oli Niilin matelijoiden lisäksi paljon muitakin "houkuttimia" ja huomionkiinnittäjiä yleisölle, ja kyllä yleisö (minä mukaan lukien) useimmat naurulla palkitsikin. Esityksen aikana aloinkin tuntea, että "temppuja" oli liiankin paljon, musiikin ja laulajien kustannuksella, ja että mua katsojana aliarvoidaan - ihan kuin Ville Saukkonen olisi iskenyt silmää, että "hei, mä tiedän, että sä et jaksa keskittyä tähän pitkään, itseään toistavaan (eli tylsään) da capo -aariaan, joten lähetin Asterixin ja Obelixin aarian ajaksi näyttämölle tanssimaan Caesarin seuraksi"!

Nyt kun ajattelen, ehkä Caesarin Aure, deh, per pietà kosketti, koska muistaakseni lavalla ei silloin tapahtunut mitään muuta, mikään muu ei häirinnyt keskittymistä musiikkiin ja varastanut osaa huomiosta; tila oli annettu musiikille ja musiikin välittämälle tunteelle, ja tunnetta ei oltu asetettu koomiseen valoon, esitetty naurettavana kuten "Asterix & Obelix" -aariassa, Se in fiorito ameno prato, jonka taustalle oli lisäksi heijastettu piirrettyjä, animoituja sydämiä ja lintuja kirkkaissa väreissä! (Myönnetäköön, että ei Kleopatran Piangerò la sorte mia aariankaan aikana muistaakseni tapahtunut mitään muuta.)

(Barokki)oopperan(kaan) ei tarvitse olla vakavaa, tai ottaa itseään vakavasti - olihan ooppera aikansa viihdettä, ja barokkioopperat olivat täynnä lavastuksellisia ja musiikillisia temppuja. Ooppera saa viihdyttää ja naurattaa, mutta Asterix ja Obelix olivat jo liioittelua, vaikka ennen esitystä totesinkin, että mitä Rooman historiasta, Caesarista ja Kleopatrasta muistan, on paljolti kiitos Asterixin!

Kuitenkin, yleisarvosanaksi: Tykkäsin.