Musiikinteoriankurssi (3/3) työväenopistolla loppuu huhtikuussa (ensi kuussa), joten seuraavan kuukauden ajan musiikkiharrastuksen ykkönen on teoria. Koetta ei ole pakko tehdä, mutta jos haluaa todistuksen suoritetusta kurssista, koe on pakko tehdä - ja läpäistä. Luulenpa, että opiskelen enemmän, kun olen päättänyt tehdä ja läpäistä kokeen kuin jos olisin päättänyt, että en tee. Tavoite on käyttää opiskeluun vartti päivittäin; vartti ei ole paljon, ja usein, kun pääsen alkuun, harjoittelen enemmänkin kuin vartin - säveltapailutehtäviä olen tehnyt. Melodia- ja rytmidiktaatti, kuullun kirjoittaminen, tuntuvat vaikeimmilta, ja vaikeimmilta harjoitella yksin. Koska tunti on kerran viikossa, ja tunnilla ei aina tehdä diktaatteja, harjoitusta ei kurssilla paljon saa.
En erityisesti tarvitse todistusta tästä tai muistakaan peruskursseista, tärkeintä on oppiminen, mutta jos todistuksen saan, olen kyllä ylpein nainen kaupungissa! Peruskurssit ovat saavutus, josta voin olla ylpeä; olen oppinut paljon (vaikka en 3/3-koetta läpäisisikään). 1/3 kurssia en koskaan käynyt, suoritin vain kokeen 2/3 kurssin yhteydessä. Ei enää teoriaa peruskurssien jälkeen on helppo ajatella, etenkin koska tässä iässä ei opetusta ole helppo enää saada ainakaan tässä kaupungissa, mutta kenraalibasso tai basso continuo kiinnostaa, koska laulan ja harrastan erityisesti vanhaa musiikkia.
(Wikipedia) |
Kerrankin yritän valmistautua laulutunnillekin. Olen viettänyt laatuaikaa A. Scarlattin kamarikantaatin Ardo, è ver, per te d'Amore kanssa tai toistaiseksi vain resitatiivin Bella s'io t'amo il sai kanssa. Google Translate ehdotti, että resitatiivisssa toivotaan, että "Baby do not be horrid to my eyes".