Vanha musiikki yllättää

Vanha musiikki yllättää, kun vähiten odotan. Löysin tänään televisiosta korealaisen Arirang-kanavan (mitäh...), jolla Queen of the Game - draamaa seurasi PerformArts-kulttuuriohjelma ja Vivaldin Neljä vuodenaikaa I Musicin esittämänä.

Retkeillen ja vaeltaen Sastamalassa

Sastamala Gregorianan 2012 ohjelmisto on julkaistu: Matkalla – löytöretket ja pyhiinvaellukset 21.-27.7.2012. Mukana vanhan musiikin taitajia Pirkanmaalta, Suomesta ja maailmalta. Nyt taittui talven selkä, kesää kohti!

La 21.7. klo 18
Pyhiinvaellusmatka Santiago de Compostelaan
Sastamala Gregoriana Consort

La 21.7. klo 21.30
Monikirjoinen matkaviitta - lauluja eri uskontojen innoittamana
Sopraano Evelyn Tubb ja Anthony Rooley, luuttu

Su 22.7. klo 18
Pyhä Pohjolan Birgitta - matka kuohuvaan keskiaikaan
Vokaaliyhtye Lumous ja vanhan musiikin yhtye Fioretto - ensi viikolla Oulun vanhan musiikin festivaaleilla

Su 22.7. klo 21.30
“Sogni, ombri et fumi” - Petrarcan runojen matkassa Italiasta Alankomaihin
Vokaaliyhtye Apollo’s Noyse

Ti 24.7. klo 19
Salomonin lauluja, juutalaisen runouden seurassa 1600-luvun Italiaan
Vokaaliyhtye Profeti della Quinta - York Early Music Festival Young Artists kilpailun voittaja 2011

To 26.7. klo 19
Matkojen matka - musiikkilöytöjä Euroopasta
Barokkiyhtye Meridiana - York Early Music Festival Young Artists –kilpailun voittaja 2009

Pe 27.7. klo 19
Etsivä löytää!
Kansainvälisen mestarikurssin päätöskonsertti - Oli muuten viime vuonna kirkko täynnä!

Täysosuma

Olen tänään etsiskellyt uutta laulettavaa Alessandro Scarlattin (1660-1725) aikalaisilta, ja nyt löysin jotakin uutta, joka osuu suoraan sydämeen: Antonio Caldaran (1670-1736) Vaghe luci e troppo crudo. Enpä ole kokeillut miltä tämä kuulostaisi laulamanani, mutta ah... Tykkään paljon tästä vaiheesta, jolloin etsin uusia "aarteita", mutta valintojen tekeminen ei vain ole helppoa, vaikka kaunista, koskettavaa, ravistavaa musiikkia on paljon.

Vaghe luci, è troppo crudo
il destino del mio core,
Che languendo al vostro ardore
dee la fiamma in sen celar.

Si tiranna è la mia sorte,
che soffrir dovrò la morte,
pria che al mio fatale amore
premio un dì possa sperar.

 

Ooopperaaa...!

Oopperakuumetta ollut...

YLE Klassisen sivuilta bongasin "Herrasmiehen" arvion Kansallisoopperan Julius Caesarista, jonka ensi-ilta oli eilen: Barokki palasi Kansallisoopperan ohjelmistoon. Yllätyin (ja myönnän, petyin), kun näin ekat kuvat oopperan puvustuksesta - modernia! (Kuulostanpa konservatiivilta.) Kyseessä onkin moderni ohjaus diskovaloineen (Hesaria lainatakseni).Vaikuttaa kuitenkin kiinnostavalta, Händelin musiikki on hienoa, ja hieno on Helsingin Barokkiorkesterikin.

Metropolitanin uuden oopperan The Enchanted Island tai Lumottu saari puvustus ja lavastus näyttävät täysin erilaisilta, fantastisilta - odotin Julius Caesarinkin olevan barokkioopperaa puvustukseltaan ja lavastukseltaankin. Tänään Finnkino näyttää livenä Lumotun saaren maailmankantaesityksen - alkaa kello kahdeksan, jaksaisiko? Tämän päivän musisoinnin jälkeen kaipaan vain "kotoilua" (niin paljon kuin sanaa inhoankin), ja encore-lippu on kymmenen euroa halvempikin.

Kyseessä on usean barokkisäveltäjän musiikista 1700-luvun henkeen koottu ooppera. Libretto perustuu William Shakespearen näytelmiin Myrsky ja Kesäyön unelma.

Musiikki: Georg Friedrich Händel, Antonio Vivaldi, Jean-Philippe Rameau & muita.

Kapellimestari William Christie; Rooleissa Danielle De Niese (Ariel), Lisette Oropesa (Miranda), Joyce DiDonato (Sycorax), David Daniels (Prospero), Anthony Roth Constanzo (Ferdinand), Plácido Domingo (Neptune), Luca Pisaroni (Caliban); Ohjaus Phelim McDermott; Lavastus Julian Crouch; Puvut Kevin Pollard; Video Fifty Nine Productions; Valot Brian MacDevitt; Koreografia Graciela Daniele.

(Finnkino: Lumottu saari)

Luuttulaulujen lumoissa

Syksyn ja alkuvuoden olen (kuoroteosten lisäksi) laulanut oikeastaan vain englantilaisia luuttulauluja myöhäisrenessanssin ja varhaisbarokin ajalta - ihanaa (ja usein hauskaakin) musiikkia. Luuttulauluthan ovat, yllätys, yllätys, luutun säestämiä, säkeistöllisiä lauluja (lute songs, ayres), ja monet laulujen säveltäjät esittivät itse laulujansa, säestäen itseään luutulla.

Olen kuullut lauluja oikeastaan vain Emma Kirkby -tyypin sopraanojen (jollainen en todellakaan ole) ja kontratenorien laulamana, joten oma (sopraano)ääni tuntuu usein "väärältä" tähän musiikkiin, vaikka olen kokenut laulut yleensä äänelleni hyvin sopiviksi - mukavaa laulettavaa, vaikka jokaisessa on haasteensa. Kaikissa haaste mulle on hengittää hyvin - ja hengityksen aikana rauhoittua (hyvä nainen)! Kyllä laulu odottaa, ei tarvitse juosta perässä. Jos (ja kun) en hengitä rauhassa, laulun lopussa olen hengästynyt, ja hiki otsassa (voisiko joku ojentaa luutun, jolla pyyhkäistä), ja säkeistön viimeinen tavu (tai sana) on jo epätoivoinen henkäisy, joka tekee mieli lopettaa (erittäin) lyhyeen.

Helpointa on löytää tunnetuimpien säveltäjien kuten John Dowlandin, Philip Rosseterin (HOASM:n sivujen ulkoasu on muuten tap-pa-van tylsä) ja Thomas Campionin laulujen nuotteja, joten eipä omasta valikoimastanikaan harvinaisuuksia löydy. Kirjastosta löysin nuottikirjat The first book of ayres (Dowland) ja Fire of love: songs for voice, lute and viola da gamba (mm. Dowland, Campion, Danyel - suosittelen) ja IMSLP:n (International Music Score Library Project) wikistä Philip Rosseterin A Booke of Ayres.

Tänään pääsen laulamaan en luutun, vaan cembalon säestyksellä. Opettajani oppilaat kokoontuvat tänään laulamaan, ja säestäjäksi on lupautunut viime kesältäkin tuttu (Lempäälä Soi), upea Ilpo Laspas - kyllä meitä hemmotellaan! Päivän lauluiksi valikoituivat John Dowlandin Can she excuse my wrongs ja Thomas Campionin Faire, if you expect admiring. Molemmat löytyvät levyiltä Faire, Sweet & Cruell (Christina Högman, sopraano, ja Jakob Lindberg, luuttu) ja Dowland - Lute Songs (James Bowman, kontratenori, ja Robert Spencer, luuttu.)

Seuraavaksi voisikin laulaa muuta kuin luuttulauluja, ainakin kesään asti. Olispas mukavaa, jos ensi kesänä pääsisi Sastamalassa luutun säestyksellä laulamaan! Rosseterin What then is love but mourning on ihana, myös Danyelin Dost thou withdraw thy grace... *yrittää päästää irti luuttulauluista*

Harmittaa yhä, että en pääse Haapavedelle, missä Tuuli Lindeberg laulaa englantilaisia lauluja perjantain 03.02 konsertissa, ja opetustakin olisi voinut olla mahdollista saada, yksin tai ryhmässä:

Englantilainen ilta - Purcellin teatterilauluja, englantilaista gambamusiikkia

Tuuli Lindeberg laulu, Johanna Kilpijärvi  viola da gamba, Matias Häkkinen, cembalo

Pitäisikö ottaa vahinko takaisin, ja tilata Tuuli kotiin? ;)

Soitto kotiin Tuuli Lindeberg & Eero Palviainen

 * * *

Faire, if you expect admiring,
Sweet, if you prouoke desiring,
Grace deere loue with kind requiting.
Fond, but if thy sight be blindnes,
False if thou affect vnkindnes,
Flie both loue and loues delighting.
Then when hope is lost and loue is scorned,
Ile bury my desires, and quench the fires that euer yet in
          vaine haue burned.

Fates, if you rule louers fortune,
Stars, if men your powers importune,
Yield reliefe by your relenting :
Time, if sorrow be not endles,
Hope made vaine, and pittie friendles,
Helpe to ease my long lamenting.
But if griefes remaine still vnredressed,
I'le flie to her againe, and sue for pitie to renue my hopes
          distressed

* * *

(Lähde: http://www.luminarium.org/renlit/faireifyou.htm)

Flaamilaista cembalomusiikkia?

Flaamilaista cembalomusiikkia? Kuulostaa erikoiselta - ja kiinnostavalta? (Tykkään cembalosta.) Huomion kiinnitti Presto Classical -sivustolla uusi julkaisu 18th-Century Flemish Harpsichord Music. "Harvoin kuulluiksi" tämän levyn "vähemmän tunnettujen" säveltäjien  kappaleita kuvaillaankin - niin vähemmän tunnettujen, että usean kappaleen säveltäjä on tuntematon ("anonymoys"). Tunnetut ovat Josse Boutmy, Dieudonné Raick, F.I. de Boeck, Ferdinand Staes, Charles-Joseph van Helmont, ja Natalis Vander Borcht. Uusi tuttavuus on levyn cembalisti Ewald Demeyerekin - ei kuulu ainakaan kaupunginkirjaston valikoimaan. Näytteitä voi kuunnella Challenge Recordsin sivuilla.

Joten flaamilaista cembalomusiikkia - miksi ei? (Niin, ja ketkä flaamilaiset? Antaa Wikipedian kertoa.) 

Tsekkasin myös YLE Teeman kevään tarjontaa ja löytyihän sieltä ainakin maaliskuulta Jordi Savall ja Borgian dynastia (uusinta) ja huhtikuulta barokkiaarioita:

7.4. on luvassa teemallisena ensin huiman ranskalaisen kontratenorin Philippe Jaroussky tulkitsemana unohdettuja Antonio Caldaran aarioita. Tämän jälkeen Cecilia Bartoli tulkitsee kastraattilaulajille sävellettyjä barokkiaarioita, monet niistäkin harvoin kuultuja.

Haapavedellä ja Oulussa tapahtuu tammi-helmikuussa

Nyt harmittaa. En pääsekään tänä vuonna Haapaveden wanhan musiikin tapahtumaan ja kurssille, jonka vasta viime vuonna löysin, mutta innostuin ekasta kerrasta! Tosi mukava vanhan musiikin viikonloppu, tänä vuonna 03.-05.02. (Haapavesi on muuten enemmän tunnettu kesäisestä, kansainvälisestä folk-festivaalista, Haapavesi Folk Music Festival.)

Liikaa ei Suomessa ole vanhan musiikin tapahtumia, joissa harrastajakin pääsee musisoimaan, tai sitten tapahtumat ovat yhtä hyvin pidettyjä "salaisuuksia" kuin tämä Haapaveden tapahtuma. Tunnetuin voi hyvinkin olla Sastamala Gregoriana, jota myös suosittelen yhden kerran kokeneena. Helsingin vanhan musiikin seuran kesäkurssi on myös tunnettu - ei kokemusta.

Viime vuonna Haapavedellä Suomalaisen Barokkiorkesterin konsertti oli mahtava, vaikka ensin ajattelinkin, että miksi, miksi, miksi Vivaldin Neljä vuodenaikaa, mutta yllätyin - "rouhea" ja "jännittävä" taisivat olla sanoja, joita käytin heidän tulkintaansa kuvaamaan. (Ja tykkäsin Helsingin Barokkiorkesterinkin tulkinnasta viime marraskuussa Tampere-talolla, käänsi suupielet ylöspäin - kiva päästä kuulemaan heitä Julius Caesarin orkesterina oopperatalossa helmikuussa.)

Oulun vanhan musiikin festivaali on muuten samoihin aikoihin kuin Haapaveden tapahtuma, 28.01.-03.02. Tapahtuman järjestää Oulun Seudun Vanha Musiikki (OSVM). Hyvältä vaikuttaa, mutta suosittelen erityisesti päätöskonserttia perjantaina 03.02., Vokaaliyhtye Lumouksen ja mainion Fioretto Ensemblen Pyhä Pohjolan Birgitta – Musiikkia kuohuvalta keskiajalta. Olen käynyt kuuntelemassa useammin kuin kerran, ja on ollut mielenkiintoista seurata miten kokonaisuus on kehittynyt.

Kahvi barokilla, kiitos

Café Barock on mulle vain FB-tuttavuus, mutta vaikuttaa sen verran mukavalta konseptilta, että voisin lisätä Helsinginkin retkeilykohdelistaan, jos vain en pelkäisi VR:n nykyistä lippukonseptia, huh. Oopperaan olen helmikuussa menossa Julius Caesaria tapaamaan, mutta ainakin espanjalaismusiikki vaikuttaa hyvältä! Musiikkia pöytiin tarjoiltuna, ravintola Allotriassa:

21.1. BarokkiOopperaa!
Otteita Händelin Julius Caesar -oopperasta Hebon yhtye ja Oopperan solisteja Händel

25.2. Vanhan Musiikin Uudet Toivot!
Uudenpolven vanhat muusikot barokkimusiikin kimpussa Metropolian ja Sibelius-Akatemian opiskelijat

31.3. Piéces De Violes
Sielua hivelevää musiikkia kolmelle bassogamballe Gambayhtye Jouhi Marais-Forqueray-Lupo

21.4. Drick ur ditt glas, se Döden på dig väntar!
Carl Miichael Bellmanin lauluja Pentti Hildén, luuttu ja laulu, Pauliina Fred, huilut ja Markus Pelli, sello

26.5. Danza del fuego–Tulen tanssi
Rytmejä, värejä ja energiaa Espanjan hovista! Ensemble Recordanza ja Angelika Klas Cabezon - Hidalgo - Ortiz Menu

Aamunavaus

Aamu alkoi Hyperion Records -levymerkin sivuilla, joilla viivyin hetkisen kuuntelemassa näytteitä The Earliest Songbook in England -levyltä. Todellakin varhaista englantilaista musiikkia; kirja on koottu todennäköisesti 1200. Ja Gothic Voices on hyvä.

Matka jatkui Presto Classical -sivuston uusiin julkaisuihin, missä huomion kiinnitti ihanan, ihanan kontra-altto Nathalie Stutzmannin levy Handel: Opera Arias. Stutzmann muuten avaa Jyväskylän Kesä -tapahtuman ensi kesänä upean Helsingin Barokkiorkesterin kanssa, jota oli ilo kuulla Tampere-talossa marraskuun lopussa; aina mukavaa, kun Vivaldin Neljä vuodenaikaa yllättää, huomaa hymyilevänsä ja odottavansa mitä seuraavaksi. Taitaa olla pakko matkustaa Jyväskylään kesäretkelle. Ja nyt taitaa olla pakko alkaa tehdä jotakin, että ennätän opintojen pariin tänään.

Unohdettu löytö

Miten olenkin unohtanut Bizzarrie Armoniche-yhtyeen YouTube-kanavan?! (Aikaisemmin mainitsemani Donne Barocche on heidän levynsä.) Barokin naissäveltäjien musiikkia kuten tämä ranskalaisen Elisabeth-Claude Jacquet de la Guerren (1665-1729) Sonata 2:

Allegro spiritoso

Oho, aloitin blogin. Ajattelinkohan vuoden vaihtuessa, että yksi aloitus riittää - jos alkaa blogata, ei tarvitse alkaa kuntoilla? (Blogatahan voi sohvallakin.) Ajattelin, että voisi olla mukavaakin kirjata vuoden ajan ylös mitä CD:itä on kirjastosta selkä notkolla kotiin kantanut, mitä musiikkia muuten kuunnellut, missä konserteissa ja tapahtumissa käynyt, tai ainakin halunnut käydä ("oon köyhä laulaja mä vain..."), mitä on lukenut, suunnitellut, haaveillut, miten on laulattanut, mikä on naurattanut, mikä itkettänyt. En kyllä tiedä mikä saa mut ajattelemaan, että mulla olisi aikaa kirjoittaakin musiikkiharrastuksestani, koska usein kun olisi aikaa, ei ole energiaa, ja kun olisi energiaa, ei ole aikaa... Nytkin olisi todellakin syytä tehdä ihan muuta! Aloitinkohan blogin kuitenkin vältelläkseni opintojani (jotka eivät liity musiikkiin, mutta kylläkin verkkoviestintään, joten... ;)? Huokaus. No, yksi "bloginlento" lisää internetin taivaalle?

Omituista kyllä, tällä hetkellä kotona ei ole yhtään laina-CD:ien kaltevaa tornia: suurin osa kuuntelemastani musiikista on kirjaston musiikkiosastolta. Suurimman osan syksystä taisin viettää (nykyään) Alia Voxin väen kanssa, eli Jordi Savallin, Montserrat Figuerasin (R.I.P.) ja kumppaneiden seurassa (Hespèrion XXI:n, La Capella Reial de Catalunyan, Le Concert des Nations). Olisikin ollut liian hyvää ollakseen totta, jos olisin kuullut Figuerasia Musiikkitalon Jerusalem-konsertissa syyskuussa, vaikka pettymys kyllä unohtui konsertin alettua - upea! Marraskuussa luin uutisen että hän oli sairastanut syöpää ja kuollut. Vuoden viimeinen laina-CD taisi olla Krummhorn, cromorne, storto, tournebout? - koomisenkin kuuloista töttöröörimusiikkia renessassin ajalta, mutta opinpahan, että krumhorn on tuolloin lyhyttä suosiota nauttinut puhallinsoitin.

Tämä viikko ei siis alkanut lainatulla, ei varastetulla, vaan omalla CD:llä: italialaisen Luigi Boccherinin (1743-1805) Concertos pour violoncello; Symphonies, 50 (!) CD:n -boksista, jonka olen saanut lahjaksi - ja mahtava lahja onkin vanhan musiikin ystävälle, Deutsche Harmonia Mundi 50th Anniversary Box. Deutsche Harmonia Mundi on tunnettu ja arvostettu vanhan musiikin levymerkki kuten Alia Vox. (Ja mitäpä muuta siellä CD-soittimessa olikaan kuin Billie Holiday - At Her Best.)

Tunnustan, että en tiedä Boccherinista mitään, koskaan ole kuullutkaan, (kas, Wikipediassa kerrotaankin, että hän kuoli köyhyydessä ja unohdettuna), mutta ystäväni internet kertoi, että hän on erityisen tunnettu eräästä menuetista, jonka kyllä tunnen!

Boccherini soittautui paljon allegrommaksi kuin eräs väsähtänyt naishenkilö, joten ennätin ennen työhön lähtöä arpoa samasta boksista Marais'n Fantasie champêtre; Pieces en trio, ja kuunnella Piéces en Trio in D major.

Työmatkaa vauhditti barokin naissäveltäjien musiikki, Donne Barocche tai ne muutamat jousenvedot ja cembalon arpeggiot, jotka työmatkakävelijä muulta liikenteeltä kuulee; italialaisen Barbara Strozzin (1619-1677) musiikki on suosikkejani (itsekin olen joitakin hänen laulujaan yrittänyt laulaa laulutunneilla, ja haluaisin yrittää enemmänkin), ja Roberta Invernizzi on hyvä laulaja, täytyisi etsiä enemmänkin hänen levytyksiään.